Supermutsin päiväkirja2019-12-03T05:26:29+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://tiiuli82.vuodatus.net/tiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Päivittelyä.]]>Taas on aikaa vierähtänyt hyvä tovi... Neideistä on tällä välin tullut varsin omatoimisia...
Pullon avaaminen on tärkeä asia osata. (kerrottakoon että sytytysnestepullot ei yleensä kuulu normaaliin leluvalikoimaan...)
Mä osaan jo juoda ihan ite
Mukissa vaan on vähän jotain häikkää..
Homma hanskassa myös yhdellä kädellä, seisten.
Nuorempi trinsessa myös lähti kävelemään pari viikkoa sitten, nyt liikutaan jo aika paljon sisällä kävellen/juosten, mutta jos kiirettä pahantekoon pukkaa, niin kontaten pääsee tietty kaikista nopeiten.
Ja isompi trinsessa on oppinut vihdosta viimein ensimmäiset sanansa. Nyt sanavarastoon kuuluu jo äitin lisäksi isi, kiitti, kiikkaa, saaga, oho, ei, täti, tiia... jee. Tästä se lähtee.
Tänään oli Saagan ylimääräinen kasvukontrollineuvola, johon lääkärisetä meidät huolestuneena passitti todetessaan tytön olevan hänen mielestään ihan liian lyhyt. Minä tai neuvolantäti ei kylläkään olla hetkeäkään oltu huolestuneita; kun katselee muutaman minuutin tuon ADHD-tapauksen touhotusta, ei ihmettele enää ollenkaan miksei se ehdi kasvaa ;)
Nojoo, mutta ne mitat näin 8,5kk:n iässä oli 7,6kg & 68,4cm. Pituuskäyräkin kääntyi vihdoin nousuun, joten nyt ehkä tyttö vihdoin lukeutuu normaaliksi...
Pikku-apina on myös oppinut kaikkea uutta ja mukavaa. Äitin mielestä ihan paras on rappujen kiipeäminen. Eipä siinä jos vain kiipeäisi, mutta kun joka rappuselle päästyään pitää nousta pomppimaan ja kiljumaan ja vilkuilemaan ympärilleen... Toiseksi paras on varmaan esteiden ylitys. Neiti on kuin hirvi liikkeelle lähtiessään. Jos se näkee jotain, niin sinnehän on päästävä, sama sen väliä mitä oli tiellä, läpi, yli tai ali mennään. Joskus tosin touhu epäonnistuu ja esteenä olleet tavarat raahautuvat tytön mahan alla kätevästi sinne minne neitikin. Mutta oli miten oli, kiertää ei voi... Tänään neiti nousi ensimmäisen kerran ilman tukea seisomaan, pieniä pätkiä on jo muutamana päivänä seissyt ilman tukea ennen tätä. Ja tukea vastenhan tuo on kävellyt jo useamman viikon, niin että nyt mennään jo aikamoista haipakkaa. Lisäksi ipana on myös oppinut pottailun alkeet, päikkäreiden jälkeen pissitään pottaan megapissa ja muuten sitten kalastellaan satunnaisia saaliita. Ainoaksi ongelmaksi vaan on muodostunut se, ettei neiti jaksaisi pysyä kovin kauaa paikallaan, joten aina kun äitin valvova silmä välttää, paetaan paikalta niin että potta ja parhaimmassa tapauksessa sisältö lentää ympäri kämppää. Onneksi tuo pieni nainen ei sentään vielä ihan mahdottomia määriä pissaile. :D
]]>2008-07-09T13:04:00+03:002019-12-03T05:24:22+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/07/kukkuutiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Elämäni toinen tatuointi.]]>Vihdoin sain sen aikaiseksi, ja käväisin taas hakattavana ennen Lapin reissua.
Isännän synttärilahja mammalle
]]>2008-07-03T13:59:00+03:002019-12-03T05:24:25+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/07/elamani-toinen-tatuointitiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Lapin kesä.]]>Yötöntä yötä vietettiin tänä vuonna hiukan eri merkeissä kuin yleensä. Alun perin oli tarkoitus mennä Neelan kummien kesäpaikkaan saunomaan ja grillailemaan, mutta viime hetkellä tehtiin pieni suunnitelman muutos ja pakattiin puoli omaisuutta ja koko kööri lainaksi saatuun asuntoautoon, ja suunnattiin nokka kohti appiukon mökkiä Pyhätunturilla. Tarkemmin ottaen mökki sijaitsee Pyhän ja Luoston puolivälissä, keskellä ei mitään. Nöy sähkö, nöy juokseva vesi.
Auto starttasi keskiviikkoaamuna himppasen ennen seitsemää, kun iskä oli kiskonut koko joukkueen punkistaan ennen kuutta ja pakannut autoon ilman aamupalan murustakaan. Äitee sentään piti kynsin hampain kiinni puolesta pannusta aamusumppiaan, jottei kukaan joutunut kärsimään kofeiiniriippuvaisen mamman kahvintuskasta...
Matka taittui kohti määränpäätä hitaasti, mutta varmasti. Automatkustus ylivilkkaan ja uhmaisen taaperon, sekä ADHD-vauvan kanssa oli ihan sieltä minne ei aurinko paista. Ja koska isäntä ajoi, kuului mun tehtäviini pitää pikkuihmiset (isäntä mukaan lukien) tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä. Voitte uskoa, että kaikki sirkustemput tuli kokeiltua x100, ja uusiakin opin vaikka millä mitalla!
Ajoneuvo
Reipas kuski
Vielä reippaampi apukuski
Ja kuten joka reissuun kuuluu; Thö Sikaosasto!
Kahdeksalta illalla saavuttiin vihdoin perille, ja saatiin auto tyhjennettyä tuskastuneista lapsista ja aikuisista. Ihana appiukko oli lämmittänyt saunan, joten kipattiin pikavauhtia pieni nainen iltapuuron kautta yöunille, ja painuttiin itse saunaan. Ja makkaranpaiston kautta nukkumaan.
Seuraava päivä purettiin lähinnä tavaroita ja kärsittiin matkaväsymyksestä. Siis me vanhemmat... tytöillä toki virtaa riitti.
Hiekkaleikkejä
Sitten koittikin jo perjantai ja juhannusaatto, ja kesälomareissumme ainoa lämmin ja aurinkoinen päivä. Tarkeni jopa kesähepenissä, jos vain raaski luovuttaa itsensä sääskien syötäväksi, joita oli ihan törkeän paljon!
Aamusella käytiin Pyhällä kävelemässä ja täydentämässä ruokavarastoja.
Skeittiramppi oli ihan huippu liukumäki...
Löytyihän sieltä luntakin!
Tämän reissukertomuksen pakollinen ja ainoa maisemakuvatus.
Ilta vietettiin saunoen, grillaten ja turisten, ja kuten jussiin kuuluukin; kuivin suin ;)
Lauantain olotila oli raikas... Mistä lie johtunee? ;)
Sunnuntaina pakattiin jälleen kerran pieni omaisuutemme autoon ja siirrettiin leirimme yhdeksi yöksi appiukon naisystävän mökille. Tämä tarkoitti mukavuuksia, kuten tv:tä, mikroa(!) ja vessaa, eli helppoa elämää. Päästiin myös ukkelin kanssa saunan päälle kastamaan talviturkkimme Pyhärjäveen. Ja pirun kylmää vettä oli!
Maanantaiaamuna lähdettiin kohti Inaria kera appiukon, kokeilemaan ihan oikeata retkielämää. Matkattiin päämäärään Kittilän, Pokan ja Puljun kautta.
Sumppitauko Pokan paikallisessa...
Olis sieltä saanut naftaakin...
Kaikki ei tälläkään reissulla mennyt kuten piti, joten Inarissa vain piipahdettiin, vaikka tarkoitus oli yöpyä siellä. Mutta koska yöpaikkaa ei löytynyt, matkattiin Ivaloon Näverniemen leirintäalueelle.
Käytiin isännän kanssa mato-ongella... Tätä varten uhrattiin jopa YKSI viiden euron jalostetuista purkki-onkimadoista...
Leirintäalueen hiano grilli, ja ihan uus! Pitihän se käydä etelän juntteina korkkaamassa ;)
Leirintäalue oli aika kauhia paikka... Saunaan ei päässyt ja suihkut oli jotain ihan järkyttävää. Mutta päästiinpä kastautumaan tällä kertaa ukkelin kanssa Ivalojokeen, jossa oli vielä pirun paljon kylmempää vettä kuin edellisessä lutakossa.
Autossa yöpyminen kahden lapsen kanssa ei ollut yhtään sen rattoisampaa kuin autossa istuminen... Unet jäivät aika vähiin, koska autossa oli ehkä 30astetta lämmintä, sata sääskeä, liikaa väkeä ja liian vähän nukkumapaikkoja. Tulipa testattua.
Tiistaina matka jälleen jatkui, Ivalosta Sodankylään kaupoille, ja sieltä jälleen appiukon emännän luksusmökille.
Iskä ja tytär makkaranpaistossa <3
Hieman sääsket söi. Muljasivat itsensä rattaisiin jostain ihme tietä, myrkyistä ja sääskisuojista huolimatta :(
Keskiviikkona ajeltiin taas omalle mökille viettämään viimeisiä päivä. Torstaina oli tarkoitus mennä Luostolle Ametistikylpylään lasten kanssa, muuta Neela järjestikin meille ihan muuta tekemistä sille päivälle. Neitiä pääsi joku möttiäinen nipsaisemaan käteen, joka sitten otti ja turposi lähes kaksinkertaiseksi. Koska ei ollut mitään hajua mikä siihen oli käynyt, soiteltiin Pelkosenniemen terveyskeskukseen, jossa ei tietenkään ollut vastaanottoa, vaan käskivät ajamaan Sodankylään näytille. Sodankylän päivystyksessä kului rattoisasti pari tuntia jonotellessa, ennen kuin päästiin kätöstä näyttämään. Eipä tuo lääkäri osannut sitten juuta tai jaata sanoa, määräsi vain kortisonivoidetta. Kortisonilla turvotus onneksi alkoi helpottaa, joten säikähdyksellä selvittiin.
Perjantaina sitten vihdoin päästiin sinne kylpylään. Tämä oli Saagalle ihan ensimmäinen uintireissu ja hyvin meni. Neiti tykkäsi ihan kamalasti, lätkytti vettä minkä kerkesi. Sukellutinkin neidin pariin kertaan, ja kovasti ilmeestä päätellen tykkäsi myös siitä. Isosiskonsa taas vasta nyt alkanut tykkäämään vedestä, vaikka hänen kanssaan käytiin pienenä vauvauinnissakin...
Tehtiin Luostolla vielä eväsostokset kotimatkalle ja tietenkin kummijätkälle piti hommata tuliaiset. Näin hiukan viime hetkellä ;)
Lauantaiaamuna alkoikin sitten kotimatka, joka oli vähintään yhtä kamala kuin tulomatkakin :D Mutta kerrankos sitä perheen kesken lomaillaan... kotiin päästiin hengissä ja hauskaa oli.
Retkiryhmä ja taustalla Pyhätunturi eli Iso Mäki, kuten isäntä sitä Neelalle selitti.
Mökkietien pässä. ]]>2008-07-03T13:04:00+03:002019-12-03T05:24:27+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/07/lapin-kesatiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[2 years ago...]]>Memories... 17.6.2006
Uskottava se kai on; miun vauva on jo iso typy! Viisas ipana!
]]>2008-06-17T08:51:00+03:002019-12-03T05:24:30+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/06/2-years-agotiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Vauva-varas]]>Niih, joku on varastanut mun vauvani, ja tuonut tilalle pienen apinan joka seisoo, kaatuu, seisoo, kaatuu... ihan kaikkea vasten voi seistä, tai ainakin kuvitella seisovansa siihen asti että se jokin kummallisesti luistaa tai kaatuu pois alta. Pää kolisee joka hetki ja takaraivo on mustelmia täynnä, tai tottapuhuen yhtä suuuuurta mustelmaa. Jos se ei kaatuile, saa sitä jatkuvasti pelastaa sohvien alta tai irroitella päästään tai muista raajoistaan, kun tunkee ihan ihme paikkoihin...
Taidonnäyte
Eilen neiti otti jo hiukan sivuaskeltakin tukea vasten. Kohta lähdetään vissiin kypärä ostoksille :D
Whaaat? Siis mulle vai??
]]>2008-05-16T14:52:00+03:002019-12-03T05:24:32+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/05/vauva-varastiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Elämäni ensimmäinen tatuointi!]]>Juuh, että 26 vuotta selvisin ilman kuvan kuvaa. Nyt epäilen, ettei tämä jää viimeiseksi... :D
Ylempänä Neela, alempana Saaga.
Toimenpide oli yllättävän kivuton. Tuntui lähinnä kuin joku olisi raapinut. Suurimmaksi ongelmaksi osottautui se, että oon tositosi herkkis kutisemaan, joten piti oikein tosissaan keskittyä ja jännittää koko kroppaa etten olis pompsahdellut joka kerta kun se tatuointi-setä koski muhun :D
Isäntä otti samanlaiset käsivarsiinsa, hienot tuli niistäkin. Paikka olisi mullakin muuten ollut sama, mutta en usko että mun alalla katseltaisiin niin hyvällä silmällä tatuoituja käsiä, joten siksi piti valita tuollainen piilopaikka.
Neelalle äitin ja iskän tatskat on ollut suuri ihmetyksen aihe. Kyllä niitä eilen illalla tutkittiin ja ihmeteltiin, nukkumaanmenostakaan ei meinannut tulla mitään. Hassu. ]]>2008-05-09T07:37:00+03:002019-12-03T05:24:35+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/05/elamani-ensimmainen-tatuointitiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Pienen pieni matkakertomus.]]>Tulihan tuossa tosiaan oltua akkaporukalla (=minä, mamma ja neidit) viikko Maltalla. Tästäkin tapahtumasta on jo jokunen viikko aikaa, mutta ei aina voi jaksaa olla niin ahkera että ihan reaaliajassa kuulumisia päivittelisi :D
Etukäteen tuli jännitettyä hirmuisesti sitä, kuinka lennot sujuvat pieneiltä ihmisiltä. Eipä olisi voinut näitä pieniä naisia uskoa niiksi samoiksi, jotka kotona vain rissaavat ja raivoavat.. jotta hyvinkin mallikelpoisesti käyttäytyivät kummatkin. Menomatkasta ensimmäisen tunnin istuivat kuin kirkossa ja hymyilivät kanssamatkustajille aurinkoisesti. Neela hetkittäin tietenkin tuskastui siihen paikallaan istumiseen, mutta onneksi kone oli täynnä lapsirakkaita tätejä, jotka vuorotellen sitten pallottelivat neitiä kun äitee repi tukkaa päästänsä. Meidän loistokkaalla tuurilla vieressä sattui vielä istumaan perhepäivähoitaja, joka jaksoi laulaa ja leikkiä ja touhottaa. Ennen laskeutumista Neela sopivasti nukahti (ja Saaga heräsi :D), joten hänet saatiinkin retuutettua nukkuvana ihan hotellihuoneeseen asti. Kyllä on toisella hyvät unenlahjat!
Ilmat sattuivat olemaan tosi lämpöiset, vaikka sielläkin vasta kevättä eleltiin. Suomen loskakeleihin helteet toi ihan kivaa vaihtelua.. Kuitenkaan ei ollut liian kuuma lasten kannalta, vaan ihan justiinsa passeli. Merivesi olisi ollut huikeat +16 astetta, joten uiminen jostain syystä jätettiin väliin. Hotellin uima-altaassa sitten jouduin Neelan seurana eräitä tunteja viettämäänkin.. Todennäköisesti se vesi ei ollut yhtään lämpimämpää :D
Pikku pikku bikineissä..
Neiti kesäheinä
Tekemistä riitti ihan mukavasti koko viikoksi. Shoppailtua tuli jälleen kerran hitusen yli varojensa, koska sekä sieltä kylästä missä me majailtiin, että pääkaupungista löytyi aivan ihania lastenvaateliikkeitä.. mm. Next, Monsoon, Adams.. <3! Rakas äitini ehkä muutamaan kertaan hermostui, kun jokusen päivän tämän mamman perässä niitä putiikkeja kolusi. Ohimennen tuli tottakai vilkaistua myös nähtävyyksiä. :D Liikuttua tuli paljon, joten Patapumista tuli tämän mamman uusi paras kaveri.
Thö patapum-look ;)
Tulipa testattua samainen laite myös isosiskolla, kun pieni neiti ei aina ihan jaksnaut viihtyä. Hyvin toimi näinkin.
Loppuviikosta sitten jouduttiin kuitenkin ostamaan toiset matkikset, kun Saaga ei oikein osannut päiväunia nukkua tuossa eikä liinassa, joka myös matkusti mukana.
Kaikkiaan siis oli oikeinkin mukavaa. Hotellissa oli ihan loistava palvelu ja lapsirakas henkilökunta. Varsinkin Neela sai paljon faneja. Neitiä varten hotelliin käytiin myös ostamassa syöttötuoli ja potta! Toki tästä upeudesta piti kuva näpätä, ei tälläisia ihan joka jätkällä ole.
Matkaa varatessa mietittiin, että pitäisikö ottaa lisämaksusta merinäköala-huone. No ei otettu. Huikeat näkymät huoneen parvekkeelta :D
No, eipä me tuolla huoneessa paljon aikaa kulutettukaan, mutta edelleen jaksaa hihityttää, että minkä insinööri-miehen logiikalla tuo hitsin hotelli on rakennettu.
Ehkäpä sen saman insinöörin, joka nämä autot on pysäköinyt. Paikallisilla oli todella mielenkiintoinen tapa laittaa autot parkkiin. Ja kuva ei edes ole otettu siitä pahimmasta sumasta, missä autoja oli ainakin viisi rivillistä ihan sikin sokin :D
Paikan päältä löydettiin aivan ihania leikkipuistoja, oikein Neppiksen paratiiseja. Hitusen eri tasoisia kuin Suomessa, jossa saattaa olla yksi puolityhjä hiekkalaatikko, kämyset keinut ja hyvällä säkällä liukumäki. Noista löytyi jos jonkinnäköistä kiipeilytelinettä ja kiikkua, ja isojakin olivat. Ja aidattuja, joka on kyllä ihan luksusta.
Kiikkaa!
Aina ei silti ollut ihan Niin kivaa :D
Oli kivaa tai ei, uudestaan lähdetään syyskuussa. Jee.
]]>2008-05-08T12:39:00+03:002019-12-03T05:24:38+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/05/pienen-pieni-matkakertomustiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Saaga-neiti puoli vuotta ja risat]]>Niin se aika on taas kulunut sen verran vauhdikkaasti, että meidän vauva täytti viime torstaina puoli vuotta! Ja tänään mamman vauva nousi sitten ensimmäisen kerran tukea vasten seisomaan. Kuvittelin sen nousevan lähinnä polviseisontaan, kun on nyt vasta viikon verran kontannut, istunut ja noussut karhunkävelyasentoon. Mutta nöyyy, neiti se sitten otti ja rykäisi kerralla jaloilleen! Ja sen verran topakasti seisoikin, että mammalla meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Kun nyt seisomisen makuun kerran päästiin, niin nyt hapuillaankin koko ajan jonnekin korkeuksiin. Todistusaineisto tästä huikeasta ekasta kerrasta jäi saamatta, koska äiti oli niin järkyttynyt saavutuksesta, että tajusi vain soittaa isännän ja mummit läpi, että nysse sitten seisoo!
:D ]]>2008-04-28T11:48:00+03:002019-12-03T05:24:42+02:00https://tiiuli82.vuodatus.net/lue/2008/04/saaga-neiti-puoli-vuotta-ja-risattiiuli82https://tiiuli82.vuodatus.net/<![CDATA[Ei otsikkoa]]>Viime yö sujui jopa paremmin! Neiti kuukahti omaan sänkyynsä ysin maissa pienen äänenavauksen päätteeksi, ja ensimmäisen kerran heräsi vasta kahdelta. Taintui kerrasta tutilla ja nukkui neljään. Siitä eteenpäin ei sitten uni enää tahtonutkaan kunnolla tulla, vaan heräili vähän väliä, kunnes puoli seitsemän luovutettiin ja noustiin ylös. Ilman kapaloa nukkumisesta tosin ei edelleenkään tule mitään, mutta kaikki aikanaan. Kapalo vaan alkaa käydä jo liian lyhyeksi, joten typy saa sen sätkimällä auki ja jalkansa pihalle. Ehkä jos testattaisiin seuraavaksi unipussia... Joku pakkopaita tuolla on jokatapauksessa oltava, kun pyörii muuten sängyn kulmasta toiseen ja mätkii laitoja. Onhan tuo pieni nainen liikkuvaista sorttia toki muutenkin, että ehkäpä se selittää myös levottomat yöt. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että typy lähti viikko sitten ryömimään. Konttaustakin harjoittelee ahkerasti, ja tällä hetkellä liikkuu epämääräisesti puoliksi kontaten, puoliksi ryömien. Välillä myös vaan hyppelee konttausasennossa jaloillaan ylös alas tai punnerrusasennosta konttausasentoon :D Outo lapsi kerrassaan.
Iskä on päättänyt että meidän rimpsessoista tulee rallikuskeja :D
