tiistai, 2. syyskuu 2008

Päivittelyä.

Taas on aikaa vierähtänyt hyvä tovi...
Neideistä on tällä välin tullut varsin omatoimisia...

Pullon avaaminen on tärkeä asia osata. (kerrottakoon että sytytysnestepullot ei yleensä kuulu normaaliin leluvalikoimaan...)

Mä osaan jo juoda ihan ite

Mukissa vaan on vähän jotain häikkää..

Homma hanskassa myös yhdellä kädellä, seisten.

Nuorempi trinsessa myös lähti kävelemään pari viikkoa sitten, nyt liikutaan jo aika paljon sisällä kävellen/juosten, mutta jos kiirettä pahantekoon pukkaa, niin kontaten pääsee tietty kaikista nopeiten.

Ja isompi trinsessa on oppinut vihdosta viimein ensimmäiset sanansa. Nyt sanavarastoon kuuluu jo äitin lisäksi isi, kiitti, kiikkaa, saaga, oho, ei, täti, tiia... jee. Tästä se lähtee.

keskiviikko, 9. heinäkuu 2008

Kukkuu!

Tänään oli Saagan ylimääräinen kasvukontrollineuvola, johon lääkärisetä meidät huolestuneena passitti todetessaan tytön olevan hänen mielestään ihan liian lyhyt. Minä tai neuvolantäti ei kylläkään olla hetkeäkään oltu huolestuneita; kun katselee muutaman minuutin tuon ADHD-tapauksen touhotusta, ei ihmettele enää ollenkaan miksei se ehdi kasvaa ;)

Nojoo, mutta ne mitat näin 8,5kk:n iässä oli 7,6kg & 68,4cm. Pituuskäyräkin kääntyi vihdoin nousuun, joten nyt ehkä tyttö vihdoin lukeutuu normaaliksi...

Pikku-apina on myös oppinut kaikkea uutta ja mukavaa. Äitin mielestä ihan paras on rappujen kiipeäminen. Eipä siinä jos vain kiipeäisi, mutta kun joka rappuselle päästyään pitää nousta pomppimaan ja kiljumaan ja vilkuilemaan ympärilleen...
Toiseksi paras on varmaan esteiden ylitys. Neiti on kuin hirvi liikkeelle lähtiessään. Jos se näkee jotain, niin sinnehän on päästävä, sama sen väliä mitä oli tiellä, läpi, yli tai ali mennään. Joskus tosin touhu epäonnistuu ja esteenä olleet tavarat raahautuvat tytön mahan alla kätevästi sinne minne neitikin. Mutta oli miten oli, kiertää ei voi...
Tänään neiti nousi ensimmäisen kerran ilman tukea seisomaan, pieniä pätkiä on jo muutamana päivänä seissyt ilman tukea ennen tätä.
Ja tukea vastenhan tuo on kävellyt jo useamman viikon, niin että nyt mennään jo aikamoista haipakkaa.
Lisäksi ipana on myös oppinut pottailun alkeet, päikkäreiden jälkeen pissitään pottaan megapissa ja muuten sitten kalastellaan satunnaisia saaliita. Ainoaksi ongelmaksi vaan on muodostunut se, ettei neiti jaksaisi pysyä kovin kauaa paikallaan, joten aina kun äitin valvova silmä välttää, paetaan paikalta niin että potta ja parhaimmassa tapauksessa sisältö lentää ympäri kämppää.
Onneksi tuo pieni nainen ei sentään vielä ihan mahdottomia määriä pissaile. :D

torstai, 3. heinäkuu 2008

Elämäni toinen tatuointi.

Vihdoin sain sen aikaiseksi, ja käväisin taas hakattavana ennen Lapin reissua.

Isännän synttärilahja mammalle

torstai, 3. heinäkuu 2008

Lapin kesä.

Yötöntä yötä vietettiin tänä vuonna hiukan eri merkeissä kuin yleensä. Alun perin oli tarkoitus mennä Neelan kummien kesäpaikkaan saunomaan ja grillailemaan, mutta viime hetkellä tehtiin pieni suunnitelman muutos ja pakattiin puoli omaisuutta ja koko kööri lainaksi saatuun asuntoautoon, ja suunnattiin nokka kohti appiukon mökkiä Pyhätunturilla. Tarkemmin ottaen mökki sijaitsee Pyhän ja Luoston puolivälissä, keskellä ei mitään. Nöy sähkö, nöy juokseva vesi.

Auto starttasi keskiviikkoaamuna himppasen ennen seitsemää, kun iskä oli kiskonut koko joukkueen punkistaan ennen kuutta ja pakannut autoon ilman aamupalan murustakaan. Äitee sentään piti kynsin hampain kiinni puolesta pannusta aamusumppiaan, jottei kukaan joutunut kärsimään kofeiiniriippuvaisen mamman kahvintuskasta...

Matka taittui kohti määränpäätä hitaasti, mutta varmasti. Automatkustus ylivilkkaan ja uhmaisen taaperon, sekä ADHD-vauvan kanssa oli ihan sieltä minne ei aurinko paista. Ja koska isäntä ajoi, kuului mun tehtäviini pitää pikkuihmiset (isäntä mukaan lukien) tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä. Voitte uskoa, että kaikki sirkustemput tuli kokeiltua x100, ja uusiakin opin vaikka millä mitalla!

Ajoneuvo

Reipas kuski

Vielä reippaampi apukuski

Ja kuten joka reissuun kuuluu; Thö Sikaosasto!

Kahdeksalta illalla saavuttiin vihdoin perille, ja saatiin auto tyhjennettyä tuskastuneista lapsista ja aikuisista.
Ihana appiukko oli lämmittänyt saunan, joten kipattiin pikavauhtia pieni nainen iltapuuron kautta yöunille, ja painuttiin itse saunaan. Ja makkaranpaiston kautta nukkumaan.

Seuraava päivä purettiin lähinnä tavaroita ja kärsittiin matkaväsymyksestä. Siis me vanhemmat... tytöillä toki virtaa riitti.

Hiekkaleikkejä

Sitten koittikin jo perjantai ja juhannusaatto, ja kesälomareissumme ainoa lämmin ja aurinkoinen päivä. Tarkeni jopa kesähepenissä, jos vain raaski luovuttaa itsensä sääskien syötäväksi, joita oli ihan törkeän paljon!

Aamusella käytiin Pyhällä kävelemässä ja täydentämässä ruokavarastoja.

Skeittiramppi oli ihan huippu liukumäki...

Löytyihän sieltä luntakin!

Tämän reissukertomuksen pakollinen ja ainoa maisemakuvatus.

Ilta vietettiin saunoen, grillaten ja turisten, ja kuten jussiin kuuluukin; kuivin suin ;)

Lauantain olotila oli raikas... Mistä lie johtunee? ;)

Sunnuntaina pakattiin jälleen kerran pieni omaisuutemme autoon ja siirrettiin leirimme yhdeksi yöksi appiukon naisystävän mökille. Tämä tarkoitti mukavuuksia, kuten tv:tä, mikroa(!) ja vessaa, eli helppoa elämää. Päästiin myös ukkelin kanssa saunan päälle kastamaan talviturkkimme Pyhärjäveen. Ja pirun kylmää vettä oli!

Maanantaiaamuna lähdettiin kohti Inaria kera appiukon, kokeilemaan ihan oikeata retkielämää. Matkattiin päämäärään Kittilän, Pokan ja Puljun kautta.

Sumppitauko Pokan paikallisessa...

Olis sieltä saanut naftaakin...

Kaikki ei tälläkään reissulla mennyt kuten piti, joten Inarissa vain piipahdettiin, vaikka tarkoitus oli yöpyä siellä. Mutta koska yöpaikkaa ei löytynyt, matkattiin Ivaloon Näverniemen leirintäalueelle.

Käytiin isännän kanssa mato-ongella... Tätä varten uhrattiin jopa YKSI viiden euron jalostetuista purkki-onkimadoista...

Leirintäalueen hiano grilli, ja ihan uus! Pitihän se käydä etelän juntteina korkkaamassa ;)

Leirintäalue oli aika kauhia paikka... Saunaan ei päässyt ja suihkut oli jotain ihan järkyttävää. Mutta päästiinpä kastautumaan tällä kertaa ukkelin kanssa Ivalojokeen, jossa oli vielä pirun paljon kylmempää vettä kuin edellisessä lutakossa.

Autossa yöpyminen kahden lapsen kanssa ei ollut yhtään sen rattoisampaa kuin autossa istuminen... Unet jäivät aika vähiin, koska autossa oli ehkä 30astetta lämmintä, sata sääskeä, liikaa väkeä ja liian vähän nukkumapaikkoja.
Tulipa testattua.

Tiistaina matka jälleen jatkui, Ivalosta Sodankylään kaupoille, ja sieltä jälleen appiukon emännän luksusmökille.

Iskä ja tytär makkaranpaistossa <3

Hieman sääsket söi. Muljasivat itsensä rattaisiin jostain ihme tietä, myrkyistä ja sääskisuojista huolimatta :(

Keskiviikkona ajeltiin taas omalle mökille viettämään viimeisiä päivä.
Torstaina oli tarkoitus mennä Luostolle Ametistikylpylään lasten kanssa, muuta Neela järjestikin meille ihan muuta tekemistä sille päivälle.
Neitiä pääsi joku möttiäinen nipsaisemaan käteen, joka sitten otti ja turposi lähes kaksinkertaiseksi. Koska ei ollut mitään hajua mikä siihen oli käynyt, soiteltiin Pelkosenniemen terveyskeskukseen, jossa ei tietenkään ollut vastaanottoa, vaan käskivät ajamaan Sodankylään näytille. Sodankylän päivystyksessä kului rattoisasti pari tuntia jonotellessa, ennen kuin päästiin kätöstä näyttämään. Eipä tuo lääkäri osannut sitten juuta tai jaata sanoa, määräsi vain kortisonivoidetta. Kortisonilla turvotus onneksi alkoi helpottaa, joten säikähdyksellä selvittiin.

Perjantaina sitten vihdoin päästiin sinne kylpylään. Tämä oli Saagalle ihan ensimmäinen uintireissu ja hyvin meni. Neiti tykkäsi ihan kamalasti, lätkytti vettä minkä kerkesi. Sukellutinkin neidin pariin kertaan, ja kovasti ilmeestä päätellen tykkäsi myös siitä. Isosiskonsa taas vasta nyt alkanut tykkäämään vedestä, vaikka hänen kanssaan käytiin pienenä vauvauinnissakin...

Tehtiin Luostolla vielä eväsostokset kotimatkalle ja tietenkin kummijätkälle piti hommata tuliaiset. Näin hiukan viime hetkellä ;)

Lauantaiaamuna alkoikin sitten kotimatka, joka oli vähintään yhtä kamala kuin tulomatkakin :D Mutta kerrankos sitä perheen kesken lomaillaan... kotiin päästiin hengissä ja hauskaa oli.

Retkiryhmä ja taustalla Pyhätunturi eli Iso Mäki, kuten isäntä sitä Neelalle selitti.