Noniin. Nyt on taas juhlat juhlittu.
Joulufiiliksestä en kyllä eilen saanut kiinni, kiitos tuon harmaan ja sateisen ilman. Mutta muuten oli ihana päivä!
Mitä nyt noustiin aamulla seitsemältä suorittamaan joulusiivousta... (miten niin mattimyöhäiset? ;)) Sen päälle oli ihana syödä joulupuurot ja käydä saunassa koko perheen voimin. Justiina oli mukana myös, ei tietenkään löylyssä, vaan äitin kanssa alalauteilla ihmettelemässä.
Käytiin kävellen hautausmaalla kynttilöitä katselemassa ja pystytettiin kuusi takapihalle. Tai pystytettiin ja pystytettiin... pysyihän se pystyssä ne kaikki viisi minuuttia :D Jotta siellä sitten makaa kyljellään, kun ei yhteistyöhön suostunut.
Iltaa vietettiin anoppilassa ja syötiin hyvin. Neppistä tosin kiinnosti syömistä enemmän pöydän päässä pelleily ja ruuan heitteleminen lattialle.
Lahjoja neidit sai hirmuisen kasan, kaikkea ihanaa vaatetta ja tietty leluja niistä kuoritui. Neelalle ei oikein avautunut vielä niiden kääröjen merkitys, vaan neidin mielestä huippua oli pakettien heittely ja isoimman paketin päällä seisoskelu. ;)
Ehkä sitten ensi vuonna...
Ilta meni muutenkin mukavasti istuskellessa ja Neppiksen touhuja katsellessa. Kuusi oli ihan pop, neiti koristeli se ihan uuteen uskoon ripustamalla kaikki käden ulottuvilla olleet joulupallot kuusen kynttilöihin. ;)
Sen verran neiti touhottikin, että jo kahdeksalta alkoi väsymys voittaa. Mutta kuten asiaan kuuluu, periksi ei neiti antanut, vaan viihdytti meitä koko kotimatkan karjumalla.
Onneksi Justiina sentään jaksoi olla koko päivän epätyypillinen itsensä, eli oikein tyytyväinen, hiljainen ja hymyileväinen pieni nainen. Yönkin nukkui hyvin, ensimmäisen kerran tapahtui se ihme, että herättiin syömään vain kerran! Tunnelin päässä siis sittenkin on näkyvissä pieni valonpilkahdus :)
Tänään heräiltiin jälleen kerran kukonlaulun aikaan testailemaan uusia leluja. Käytiin myös vähän ulkoilemassa, kun sain kerrankin isännän houkuteltua mukaan. Alkaa vissiin ukkokin pikkuhiljaa pehmetä noiden prinsessojen käsittelyssä, kun enpä tuosta olisi pari vuotta sitten vielä uskonut että joku päivä se vielä töröttää puistossa vesisateessa leikittämässä lastaan.
Nyt onkin molemmat neidit päiväunilla ja isäntä hallillansa, joten itse saan nauttia hiljaisuudesta, joka on niin harvinaista herkkua nykyään. Kun ukko sieltä autonromujensa parista kotiutuu, niin saadaankin alkaa taas pakkaamaan meidän sirkusta autoon, ja huristella mun äiteen luo syömään.
Joulufiiliksestä en kyllä eilen saanut kiinni, kiitos tuon harmaan ja sateisen ilman. Mutta muuten oli ihana päivä!
Mitä nyt noustiin aamulla seitsemältä suorittamaan joulusiivousta... (miten niin mattimyöhäiset? ;)) Sen päälle oli ihana syödä joulupuurot ja käydä saunassa koko perheen voimin. Justiina oli mukana myös, ei tietenkään löylyssä, vaan äitin kanssa alalauteilla ihmettelemässä.
Käytiin kävellen hautausmaalla kynttilöitä katselemassa ja pystytettiin kuusi takapihalle. Tai pystytettiin ja pystytettiin... pysyihän se pystyssä ne kaikki viisi minuuttia :D Jotta siellä sitten makaa kyljellään, kun ei yhteistyöhön suostunut.
Iltaa vietettiin anoppilassa ja syötiin hyvin. Neppistä tosin kiinnosti syömistä enemmän pöydän päässä pelleily ja ruuan heitteleminen lattialle.
Lahjoja neidit sai hirmuisen kasan, kaikkea ihanaa vaatetta ja tietty leluja niistä kuoritui. Neelalle ei oikein avautunut vielä niiden kääröjen merkitys, vaan neidin mielestä huippua oli pakettien heittely ja isoimman paketin päällä seisoskelu. ;)
Ehkä sitten ensi vuonna...
Ilta meni muutenkin mukavasti istuskellessa ja Neppiksen touhuja katsellessa. Kuusi oli ihan pop, neiti koristeli se ihan uuteen uskoon ripustamalla kaikki käden ulottuvilla olleet joulupallot kuusen kynttilöihin. ;)
Sen verran neiti touhottikin, että jo kahdeksalta alkoi väsymys voittaa. Mutta kuten asiaan kuuluu, periksi ei neiti antanut, vaan viihdytti meitä koko kotimatkan karjumalla.
Onneksi Justiina sentään jaksoi olla koko päivän epätyypillinen itsensä, eli oikein tyytyväinen, hiljainen ja hymyileväinen pieni nainen. Yönkin nukkui hyvin, ensimmäisen kerran tapahtui se ihme, että herättiin syömään vain kerran! Tunnelin päässä siis sittenkin on näkyvissä pieni valonpilkahdus :)
Tänään heräiltiin jälleen kerran kukonlaulun aikaan testailemaan uusia leluja. Käytiin myös vähän ulkoilemassa, kun sain kerrankin isännän houkuteltua mukaan. Alkaa vissiin ukkokin pikkuhiljaa pehmetä noiden prinsessojen käsittelyssä, kun enpä tuosta olisi pari vuotta sitten vielä uskonut että joku päivä se vielä töröttää puistossa vesisateessa leikittämässä lastaan.
Nyt onkin molemmat neidit päiväunilla ja isäntä hallillansa, joten itse saan nauttia hiljaisuudesta, joka on niin harvinaista herkkua nykyään. Kun ukko sieltä autonromujensa parista kotiutuu, niin saadaankin alkaa taas pakkaamaan meidän sirkusta autoon, ja huristella mun äiteen luo syömään.
Kommentit