Niinpä.
Isäntä se lähti taas autonromua rassaamaan kukonlaulun aikaan... Justiinan aamutissittelyjen aikaan sai tuon loistavan idean, ettei nääs tarvitse sitten työpäivän jälkeen enää mennä.
Oli pakko sitten nousta itsekin, kun unet katosivat sen siliän tien kun ukko alkoi siinä meuhkata.
Eipä tuo kuitenkaan pitkälle päässyt, kun kaverinsa autosta loppui bensa parin korttelin päähän. Ei niitä autoja voi koskaan ajoissa tankata??
Soitti vaan että polkaiseppa seuraava romu käyntiin niin hän kokeilee onneaan sillä. Sinne lähti sitten mun auto, koska ukon omasta on akku sippi, eli tästä päivästä tuli näemmä kotipäivä.
Oisko liikaa vaadittu että joskus voisi isäntä ostaa meille edes yhden toimivan auton? Tai lähinnä itselleen...