Neela tosiaankin on sitten huomenna viimeistä päivää hoidossa.
Ja minä päätin askarrella hoitajatädille kortin. Tähän väliin kerrottakoon, että olen kaukana siitä äiti-ihmisestä joka jaksaisi askarrella tai väkertää jotain lastensa kanssa.
Nyt oli siis korkea aika kokeilla sitäkin. Ja tavoilleni tyypillisesti ihan viimetingassa tietenkin. :)
Askarteluvälineitähän tietenkään kotoani ei löydy, enkä myöskään niitä selviytynyt itse ostamaan, vaan rakas äitini hoiti sen osuuden. Eilen illalla sitten käskin miehen kipaista hakemassa tarvikkeet autosta, kun jäivät tietenkin takapenkille pyörimään. Ukko teki työtä käskettyä, ja sisälle tullessaan oli laskenut kartonki-rullan kädestään paikkaan X. Sitä sitten haettiinkin koko eilinen ilta, eikä löytynyt sitten mistään.
No tänään löytyi.
Roskiksesta :D
Kumpikaan meistä ei tietenkään tunnustanut sitä sinne tunkeneensa, joten totesimme että Neppishän se sitten oli taas innostunut siivoamaan. Viime aikoina lähes kaikki kadonneet tavarat ovat lopulta löytyneet roskiksesta... ;)
Onneksi kartonki ei kuitenkaan pahasti ollut kolhuja retkellään ottanut, joten sai siis kelvata askarteluun.
Ihan hienon kortin sain siitä aikaiseksi, varustettuna Neelan jalanjäljillä (jotka tosin vain piirsin, enkä ajanpuutteen vuoksi painanut kuten alunperin piti) ja parilla valokuvalla.
Hienon kiitosrunonkin vielä sain siihen väkerrettyä, kiitokset avusta vaan eräälle ihanalle ihmiselle ja ahkeralle nettisurffaukselle :D
Siihen tämä aamupäivä sitten likipitäen vierähtkin.
Vielä olisi tälle päivälle ohjelmassa paljon muutakin, kuten jouluvalojen laittoa ulos. Eilen sentään viritin makuuhuoneeseen yhdet valot, ja keittiössä on joulukorttikuvauksen jäljiltä kuvausrekvisiittana toimineet valot joita ei jaksettu enää takaisin kaappiin tunkea ;)
Siihen se sitten saakin jäädä meidän joulukoristukset. Oikea Supermutsi minäkin.
Mutta koskaan en ole niin kauhean jouluihminen ollut, ja vielä tänä vuonna voi vielä puolustautua sillä ettei nuo lapset vielä niin paljoa joulusta ymmärrä että mitä sitä laittamaan.
Tänään pääsen vielä shoppailukierrokselle Lindexille, kun lupauduin äitin kanssa lähteä viime hetken joululahjat hankkimaan. Sinne pitää tietty mennä ihan siksi, että tänään on viimeistä päivää lastenvaate tarjous voimassa... Vaikkakin kävin sitä jo tiistainakin hyödyntämässä. Mutta jospa vaikka sinne olisi tullut jotain uusia ihanuuksia. Hauskaa tästä shoppailusta tekee tietenkin se, että faijalta sain joululahjaksi mulle ja tytöille 150€ lahjakortin kyseiseen putiikkiin, isäukko selvästi lukaissut mun ajatukset!
Nyt täytyy kuitenkin kiiruusti alkaa tehdä lihapullia illaksi, kun Justiinakin nukkuu. Ainakin toistaiseksi.
Ja minä päätin askarrella hoitajatädille kortin. Tähän väliin kerrottakoon, että olen kaukana siitä äiti-ihmisestä joka jaksaisi askarrella tai väkertää jotain lastensa kanssa.
Nyt oli siis korkea aika kokeilla sitäkin. Ja tavoilleni tyypillisesti ihan viimetingassa tietenkin. :)
Askarteluvälineitähän tietenkään kotoani ei löydy, enkä myöskään niitä selviytynyt itse ostamaan, vaan rakas äitini hoiti sen osuuden. Eilen illalla sitten käskin miehen kipaista hakemassa tarvikkeet autosta, kun jäivät tietenkin takapenkille pyörimään. Ukko teki työtä käskettyä, ja sisälle tullessaan oli laskenut kartonki-rullan kädestään paikkaan X. Sitä sitten haettiinkin koko eilinen ilta, eikä löytynyt sitten mistään.
No tänään löytyi.
Roskiksesta :D
Kumpikaan meistä ei tietenkään tunnustanut sitä sinne tunkeneensa, joten totesimme että Neppishän se sitten oli taas innostunut siivoamaan. Viime aikoina lähes kaikki kadonneet tavarat ovat lopulta löytyneet roskiksesta... ;)
Onneksi kartonki ei kuitenkaan pahasti ollut kolhuja retkellään ottanut, joten sai siis kelvata askarteluun.
Ihan hienon kortin sain siitä aikaiseksi, varustettuna Neelan jalanjäljillä (jotka tosin vain piirsin, enkä ajanpuutteen vuoksi painanut kuten alunperin piti) ja parilla valokuvalla.
Hienon kiitosrunonkin vielä sain siihen väkerrettyä, kiitokset avusta vaan eräälle ihanalle ihmiselle ja ahkeralle nettisurffaukselle :D
Siihen tämä aamupäivä sitten likipitäen vierähtkin.
Vielä olisi tälle päivälle ohjelmassa paljon muutakin, kuten jouluvalojen laittoa ulos. Eilen sentään viritin makuuhuoneeseen yhdet valot, ja keittiössä on joulukorttikuvauksen jäljiltä kuvausrekvisiittana toimineet valot joita ei jaksettu enää takaisin kaappiin tunkea ;)
Siihen se sitten saakin jäädä meidän joulukoristukset. Oikea Supermutsi minäkin.
Mutta koskaan en ole niin kauhean jouluihminen ollut, ja vielä tänä vuonna voi vielä puolustautua sillä ettei nuo lapset vielä niin paljoa joulusta ymmärrä että mitä sitä laittamaan.
Tänään pääsen vielä shoppailukierrokselle Lindexille, kun lupauduin äitin kanssa lähteä viime hetken joululahjat hankkimaan. Sinne pitää tietty mennä ihan siksi, että tänään on viimeistä päivää lastenvaate tarjous voimassa... Vaikkakin kävin sitä jo tiistainakin hyödyntämässä. Mutta jospa vaikka sinne olisi tullut jotain uusia ihanuuksia. Hauskaa tästä shoppailusta tekee tietenkin se, että faijalta sain joululahjaksi mulle ja tytöille 150€ lahjakortin kyseiseen putiikkiin, isäukko selvästi lukaissut mun ajatukset!
Nyt täytyy kuitenkin kiiruusti alkaa tehdä lihapullia illaksi, kun Justiinakin nukkuu. Ainakin toistaiseksi.
Kommentit