Tänään käytiin molempien neitien kanssa lääkärineuvolassa. Ja olipahan taas sellainen reissu että saa vaan kiitellä onneaan ettei tuollasiin tarvitse ihan joka viikko ryhtyä. Justiina näytti mallia koko terveyskeskukselle kuinka epätyytyväinen pieni naisen alku voi ollakaan. Ja isosisko tietenkin sähläsi muuten vaan juoksemalla pitkin poikin käytäviä ja koputtelemalla kaikkien oviin. Lääkärin huoneessa se kolusi joka nurkan ja tyhjensi sedän tutkimuskärrystä kaikki tavarat lattialle :D
Eipä voinut kuin huokaista helpotuksesta kun vihdoin sain pakattua neidit rattaisiin "pienen" väännön päätteeksi ja päästiin pihalle.

Molemmilla muruilla kaikki oli ihan kunnossa. Neelan 1,5v. mitat olivat 82,2cm & 12kg. Justiina 1,5kk oli myös kasvanut hienosti, 55cm & 4580g. Pelkällä tissimaidolla siis voidaan jatkaa :)
Muutenkin kehittyvät hienosti.
Neelan puhumattomuudestakaan ei kuulemma tarvitse olla vielä huolissaan, lääkäri sanoi että voidaan sitten vuoden päästä ihmetellä uudestaan jos neiti on edelleen ihan tuppisuu.

Eilen alkoi taas pieni, orastava raskauskuume nostaa päätään kun yksi viimeisilään raskaana oleva kaveri ihanan masunsa kanssa kävi kylässä. Onneksi tämä tän päiväinen reissu todellakin tipautti takaisin maan pinnalle :D Meille ei todellakaan enempiä lapsia tule, nämä kaksi tohottajaa saa riittää. Tai ehkä sitten olisin valmis kun neidit muuttavat pois kotoa :D Silloin onkin onneksi jo ikää sen verran ettei tarvitse enää haaveillakaan.
Ensi viikolla on onneksi oma jälkitarkastus, jolloin päästään neuvolatädin kanssa puhumaan meidän tulevasta "perhesuunnittelusta" kuten hän asian ilmaisi. Piuhat kiinni ja jalat ristiin vaan, siinä sitä suunnitelmaa kerrakseen.

Tänään illalla pääsenkin pitkästä aikaa Neppiksen kanssa kahdestaan liikenteeseen, kun mennään tutun Tupperi-kutsuille. Justiina jätetään isin kanssa kotiin.
Ehkä jos tämä toisi taas helpotusta meidän kahden kanssakäymiseen... Neppiksellä kun on meneillään joku "äiti on pska jätkä"-vaihe. Äitille saa kiukutella ja äitiä saa lyödä silloin kun isi ei nää, isiä sen sijaan halitaan ja pussaillaan, myös iskän sylissä kelpaa istuksia -äitin ei. Äiti ei myöskään kelpaa pukemaan, vaan neiti kipittää karkuun keittiön pöydän alle. Sama jos tulevat isänsä kanssa jostain kotiin ja pitäisi alkaa riisumaan, niin eipä tuo anna edes koskea itseensä. Jos iskä on lähdössä jonnekin, neiti jää huutamaan eteiseen, äidille taas vilkutellaan ja näytetään ovea jo siinä vaiheessa kun huomaa mun olevan lähdössä...
Ihanaa olla näin suosittu ;)