Tänään olisi tehnyt mieli koisata hiukan pidempään, järjestäin kun tällä viikolla aamut alkaneet laittoman aikasin. Mutta nöyy, Saaga-niminen herätyskello päätti toisin ja jälleen möngittiin ylös kuudelta. Tuntuu taas vaihteeks kuin ei olis nukkunut silmäystäkään, neiti kun päätti herätä syömään klo 00, 02 ja 05. Tästä jälkimmäisestä eteenpäin koitin sen tunnin saada sitä nukahtamaan, mutta kun ei niin ei.
Kehtasi vielä isäntä noustessaan puoli kasilta kysyä että mitäs minä tähän aikaan hereillä teen... Oli lähellä ettei äijä saanut silmilleen aamukahvejani kuppeineen päivineen.
Alkaa jo ärsyttää, kun en viitsi toista velvoittaa näihin pienen neidin aamukukkumisiin, kun joutuu kuitenkin töihin menemään. Olispa vaan niin hauskaa joskus nukkua itsekin vaikka kasiin asti. Ehkäpä sitten joskus eläkeiässä, i hope... *haaveilee*

Toinen tämän päivän iloinen asia on se, että isäntä jää iltahommiin eli tulee joskus kahdeksalta kotiin. Minä siis saan nauttia ihan yksin tuon pienen kiukku-iitan seurasta. Jeee.

Huomenna onneksi on se ansaittu Mukulavapaa! Eipä voisi parempaan saumaan sattua.