Tänään oli Saagan ylimääräinen kasvukontrollineuvola, johon lääkärisetä meidät huolestuneena passitti todetessaan tytön olevan hänen mielestään ihan liian lyhyt. Minä tai neuvolantäti ei kylläkään olla hetkeäkään oltu huolestuneita; kun katselee muutaman minuutin tuon ADHD-tapauksen touhotusta, ei ihmettele enää ollenkaan miksei se ehdi kasvaa ;)
Nojoo, mutta ne mitat näin 8,5kk:n iässä oli 7,6kg & 68,4cm. Pituuskäyräkin kääntyi vihdoin nousuun, joten nyt ehkä tyttö vihdoin lukeutuu normaaliksi...
Pikku-apina on myös oppinut kaikkea uutta ja mukavaa. Äitin mielestä ihan paras on rappujen kiipeäminen. Eipä siinä jos vain kiipeäisi, mutta kun joka rappuselle päästyään pitää nousta pomppimaan ja kiljumaan ja vilkuilemaan ympärilleen...
Toiseksi paras on varmaan esteiden ylitys. Neiti on kuin hirvi liikkeelle lähtiessään. Jos se näkee jotain, niin sinnehän on päästävä, sama sen väliä mitä oli tiellä, läpi, yli tai ali mennään. Joskus tosin touhu epäonnistuu ja esteenä olleet tavarat raahautuvat tytön mahan alla kätevästi sinne minne neitikin. Mutta oli miten oli, kiertää ei voi...
Tänään neiti nousi ensimmäisen kerran ilman tukea seisomaan, pieniä pätkiä on jo muutamana päivänä seissyt ilman tukea ennen tätä.
Ja tukea vastenhan tuo on kävellyt jo useamman viikon, niin että nyt mennään jo aikamoista haipakkaa.
Lisäksi ipana on myös oppinut pottailun alkeet, päikkäreiden jälkeen pissitään pottaan megapissa ja muuten sitten kalastellaan satunnaisia saaliita. Ainoaksi ongelmaksi vaan on muodostunut se, ettei neiti jaksaisi pysyä kovin kauaa paikallaan, joten aina kun äitin valvova silmä välttää, paetaan paikalta niin että potta ja parhaimmassa tapauksessa sisältö lentää ympäri kämppää.
Onneksi tuo pieni nainen ei sentään vielä ihan mahdottomia määriä pissaile. :D
Kommentit