Niin se äitin vauva vaan kasvaa. Tänään oli oma jälkitarkastus ja tajusin että neitihän on muutamaa päivää vaille 2kk. Apua. Kohta sekin jo kävelee...
No onneks ei kuitenkaan vielä kotvaseen :D
Mutta paljon kaikkea hienoa kuienkin ollaan opittu. Hymyillyt Justiina onkin jo pari viikkoa, nyt on alettu kujertelemaan ja jutustelemaan. Neidille kun alkaa höpöttämään, niin aina tulee vastaukseksi jotain höö tai guu. Ja leveä hymy. Ihana <3

Masuvaivoihin ei silti helpotusta ole tullut, päivällä vuorotellen torkutaan ja huudetaan. Yötkin on mitä on, vieressä melkeinpä nukkuu sen minkä on nukkuakseen, omassa sängyssään herää saman tien vaikka sen ihan taju kankaalla sinne laittaisikin... Alkuun tuohon nukahtamiseen auttoi sentään kapalointi, mutta nyt tuossa ipanassa on jo sen verran voimaa että se saa ähellettyä itsensä ulos sieltä lakanasta. Kapaloi siinä sitten. Ihme Copperfield jr.

Viime yö sujui rattoisasti -sitterissä. Enpä enää muutakan keksinyt, kun ei rauhoittunut syliin eikä omaan sänkyynsä, siihen sitten sippasi joskus puolen yön jälkeen ja heräsi ekan kerran syömään vasta viideltä.
Ei sitten viitsi samanlaisia unipätkiä omassa pedissään vedellä...

Nyt täytyy vaan kovasti toivoa ettei tähän väliin vielä pukkaisi räkätautiakin pienelle, kun isompi sen on jo jostain saanut. Tosin taitaa olla aika epätodennäköistä ettei se Justiinaankin tarttuisi, kun Neela sitä on joka käänteessä pussailemassa. Söpöä sinänsä, mutta ihana vähän väliä pyyhkiä toisen räkää pienemmän naamalta. Kuten joka puolelta muualtakin, kun neiti tykkää niistää nenäänsä huonekaluihin, hihaansa tai maalata sitä muuten vaan ympäri naamaansa. Äitin pikku porsas <3
Toivon mukaan Neelakin tuosta jouluksi paranisi, ettei tule ihan kurjaa aattoa :( Tapaninpäivänä neidin pitäisi myös lähteä isänsä kanssa lapin mökille, mutta eihän sinne nyt puolikuntoista lasta voi viedä.
Onneksi tuo nyt yleensä on aika nopsaan itsensä parannellut, ja onhan tässä vielä viikko aikaa.