Voisi melkein väittää että tuo lapsi on tullut hulluksi tai jotain..
Viimeset kaksi viikkoa on Neelan kanssa ollut ihan kamalia. Ipana on pahalla tuulella aamusta iltaan. Mitään pyydettyä se ei tee ilman tappelua, sen sijaan kaiken kielletyn sen tekee n. sata kertaa päivässä. Jos ei mitään isompaa pahaa ole puuhastamassa, niin pienikin kiusa riittää, esim. tutin kiskominen nukkuvan pikkusiskon suusta tai sen vaatteiden vetoketjujen ja nappien aukominen... Jos se ihan vaan ohimennenkin kuulee sanan EI , vääntyy naama, alkaa hysteerinen karjuminen, neiti heittäytyy suorilta jaloilta pyllylleen ja siitä maahan selälleen jatkamaan huutoa. Vaihtoehtoinen tapa on heittäytyä kontilleen hakkaamaan nyrkeillään lattiaa, huutaen tottakai. Tänään se heittäytyi osittain Saagan päälle, ennen kuin ehdin mitään tehdä. Eipä mitään sattunut, mutta pieni neiti tietenkin säikähti.
Kaiken lisäksi tuon pikku-apinan raivokohtaukset eivät katso aikaa eikä paikkaa, vaan niitä tapahtuu ihan joka paikassa... Ei siis hirveästi houkuttaisi lähteä sen kanssa ovesta pihalle, mutta ei sitä kai voi kotiinkaan linnoittautua odottelemaan parempia päiviä :D
Mun äiti jaksaa aina lohdutella kuinka kaikki lapset on ihan samanlaisia... kas kun vaan en ole huomannut muiden ipanoiden räjähtelevän ihan tyhjästä kesken leikkien tms.
Luottakaamme siihen, että tämäkin on vaan yksi niistä maailman ärsyttävimmistä vaiheista, ja se menee ohi. Sitten joskus.